Helsingin kaupunginteatterin Hairspray on ensimmäinen Suomessa näkemäni musikaali. Siinä oli omat pikkuvikansa, mutta kaiken kaikkiaan muistelen esitystä lämpimällä nostalgialla. Esitys oli menevä, juonessa yhteiskuntakritiikin yritystä ja lavastus pursui ihania printtejä ja karkkivärejä. Bongasin monet myöhemminkin HKT:lla näkemäni ensemblelaiset jo Hairsprayssa, samoin kuin Mikko Vihman myöhemmin Gastonina käyttämän peruukin. Musikaalimakuni on ainakin nykyään hieman erilainen, mutta musiikki on svengaavaa ja kuuntelen edelleen satunnaisesti Broadwayn levyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti