Jatketaan ahdistavalla linjalla. Tai oli Man of la Mancha muuten hauska, mutta Aldonzan väkivaltainen, huvittelunhaluisen mieslauman suorittama joukkoraiskaus iloisen Pikku lintunen -nimisen laulun tahtiin jätti epämiellyttävän olon. Huh.
En ennestään tuntenut musikaalista kuin Impossible Dream -laulun, mutta monikerroksinen tarina, kaunis musiikki, tragikoomisuus ja hulluus paljastuivat kiehtovaksi sekoitukseksi. Olen heikkona näytelmiin näytelmien sisällä, ja opettavainen huvinäytelmä Espanjan inkvisition vankilassa sai lähestulkoon jo maratsademaisia piirteitä. Satuimme vieläpä juhlanäytökseen, jossa Don Quijotea esittivät vuorotellen molemmat roolin näyttelijät. Näyttelijä vaihtui usein lennossa, ja oli hauska seurata, millaisia vaihtoja heille oli keksitty. Kerran Don Quijote muistaakseni kurkisti syvälle kaivoon, vajosi sinne pää edellä ja nousi saman tien jälleen ylös toisena näyttelijänä.
Tässä vielä videokooste Magyar Színházin produktiosta. Kuten usein Unkarissa, esitys sisältää myös #tissit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti