05 elokuuta 2014

Teatterikesä 2014: Somedaymyprincewill.com

Sain esitykseen lehdistölipun.

Bloggaaja on ollut kirjoitustauolla töiden ja aivot sulattavan helteen vuoksi. Kun Tampereen Teatterikesältä tuli kutsu katsomaan esityksiä, oli aivan pakko kaivautua pois pimeästä luolastani. Kylmä suihku, kesämekko sekä korkkarit ja eikun nuuskimaan, mitä kesän parhaalla festarilla on tarjottavanaan!


Maanantaina laskeuduin yliopiston Teatterimonttuun katsomaan hollantilaista Trouble Man -teatteriseuruetta ja heidän esitystään Somedaymyprincewill.com. Sen verran otin selville etukäteen, että kyseessä on maahanmuuttajuutta huumorin ja musiikin kautta käsittelevä kabaree, mutta muu tuli yllätyksenä.

Sadettin Kırmızıyüz ja The Sadists -bändi (Erik van der Horst, Kaspar Schellingerhout ja Viktor Griffioen) aloittavat esityksen hääjuhlien jatkojenjatkoilla, jossa hääbändi soittaa ja morsiamen veli on viimeinen tanssilattialle jäänyt. Pienoisessa laskuhumalassa Sadettin alkaa kertoa omaelämäkerrallista tarinaa siitä, miten hänen sisarensa, Hollannissa turkkilaisille maahanmuuttajavanhemmille syntynyt Sare, on juuri mennyt naimisiin turkkilaisen miehen kanssa ja muuttanut Istanbuliin. Sadettin ja bändin pojat esittävät kaikkia tarinan rooleja ja heittäytyvät muutaman vaihtuvan karvalisäkkeen avulla niin turkkilaiseksi machoksi, hollantilaiseksi poliitikoksi kuin Ninja Turtleseiksikin. Kaiken kabareemeiningin keskellä Sadettin hiljalleen eläytyy siskonsa asemaan, muuttuu nuoreksi maahanmuuttajanaiseksi ja lopulta hääyönä sängyllään istuvaksi morsiameksi. Näin tarina kiertää täyden ympyrän ja näyttää katsojalle sekä perinteisiin pakenevan siskon että länsimaistuneen veljen näkökulman tapahtumiin. Ympärillä tanssivat stereotypiat, maahanmuuttopolitiikka, molemminpuoliset asenneongelmat ja kulttuurierot.


Esityksen energiamäärä on käsittämätön, ja kuitenkin seassa on paljon hiljaisen vaikuttavia kohtia, herkkiä laulunpätkiä ja yhteiskuntakritiikkiä. Sadettinin monologit toimivat esityksen kantavana voimana, jota täydentävät bändiläisten karikatyyrimäisemmät roolihahmot: sisarusten perheenjäsenet, kosijat, anonyymit nettikommentoijat ja nimet Hollannin poliittisesta ja kulttuurielämästä. Saren tarinan ohessa kuvataan maahanmuuttajia, kantaväestöä, uskontoja ja Hollannin maahanmuuttopolitiikkaa osuvalla huumorilla ja ketään naurettavuudelta säästämättä. Esitys ei osoittele, syytä tai tarjoa valmiiksi pureskeltua kuvaa siitä mikä olisi oikein tai väärin, vaan yksinkertaisesti näyttää palasen elämää ja siihen liittyviä ongelmia. Hollannin vapaasta opiskelijaelämästä nauttivan veljen ihmettely, miten kukaan voi haluta pukeutua huntuun ja muuttaa Turkkiin, tuntui alkujaan minulle loogisimmalta omaksuttavalta näkökulmalta, mutta esityksen edetessä ymmärsin yhä enemmän myös siskoa.

Nautin Sadettinin ja kumppanien keitoksesta suuresti. Näyttelijöiden kehonkieli, musiikki ja kaikkensa antaminen olivat mukaansatempaavaa seurattavaa. Nyt seuraavana aamuna päällimmäisenä mielessäni pulpahtelee kuva hämmentyneestä ja onnettomasta Darth Vaderista.

Toinen esitys tänään tiistaina klo 15 Teatterimontussa. Sinne, hopihopi!

Kuvat © Saris & Den Engelsman

2 kommenttia:

Siiri Liitiä kirjoitti...

No niin, ensimmäinen Teatterikesään liittyvä blogiteksti luettu ja heti alkoi ärsyttää, etten itse ehdi paikalle. ;) Kuulostaa lupaavalta!

Laura kirjoitti...

Tämän jälkeen taso on valitettavasti hieman laskenut, mutta kiinnostavaa on silti. :-)