Tampereen Työväen Teatterin syysohjelmiston 2014 julkistustilaisuudessa tuli pitkästä aikaa sellainen olo, että haluan nähdä jotakuinkin kaiken. Jos tämä on
Maarit Pyökärin taiteellinen linja jatkossakin, olen iloinen. Draamaa ja viihdettä on tasapuolisesti, eikä mikään ainakaan ensinäkemältä vaikuta katsojia aliarvioivalta.
|
Bling! Kuva: Kari Sunnari |
Evita on viimeksi esitetty suomeksi Helsingin kaupunginteatterissa 2006. Kiitos tämän produktion, en vuosikausiin pitänyt koko musikaalista, joten toivon että
Tiina Puumalaisen uusi ohjaus toimii paremmin kuin
Kurt Nuotion. Vasta vuoden 1996 elokuvan katsottuani
koukutuin Sir Tim Ricen älykkääseen ja hauskaan tekstiin ja tajusin, mikä musikaalissa kiehtoo ihmisiä. En ole vielä nähnyt versiota, joka todella saisi minut ymmärtämään Eva Peronin motiiveja musikaalissa ja toisi hänet lähelle katsojaa, mutta toivottavasti Puumalainen paikkaa tämän aukon.
Evitaa vertaa pakostakin
Kunzen ja
Levayn Elisabethiin, joka taas esittää jokaisen hahmon inhimillisenä olentona, jonka näkökulmaan on halutessaan helppo samastua. Eva on hahmona etäisempi ja häntä katsotaan oikeastaan vain muiden silmillä. Musikaalissa ei ole ainuttakaan laulua, jossa Eva Peron ei esiintyisi jollekulle tai yrittäisi selitellä tekojaan toiselle henkilöhahmolle, joten minun on vaikea tuntea sympatiaa häntä kohtaan. Ehkä se on tarkoituskin, mutta kaipaisin jotakin, jonka avulla saisin otteen siitä, miksi hän (tekijöiden mielestä) todella teki kaiken mitä teki. Vallanhimo on vähän kulunut ratkaisu, vaikka se taitaakin olla se ilmeisin.
Che sen sijaan on kiehtova hahmo, etenkin silloin kun häntä ei esitetä ilmeisenä Che Guevarana. Alun perin Che on tarkoitettu tavalliseksi työläiseksi, joka edustaa jälkiviisasta kansan näkökulmaa Evitan tekoihin, ja minusta hahmo on monipuolisempi niin. Kriittiset, tarinan aikatasoilla edestakaisin suhaavat kertojahahmot ovat heikkouteni, ja Che on melkein yhtä ihana kuin
Elisabethin Lucheni. Yritän kovasti olla rakentamatta liian suuria odotuksia Työviksen produktiosta, vaikka kyseessä onkin yksi lempimusikaaleistani. Puumalainen on onneksi perushyvä ohjaaja.
Mikko Koivusalon suomennos on muistini mukaan melko tyylitön, mutta sen olemassaololle ei kai voi mitään.
|
Kuva: Jenni Miettinen |
Mutta tekevät ne muutakin siinä teatterissa.
Mark Haddonin ja
Simon Stephensin palkittu
Yöllisen koiran merkillinen tapaus (Curious Incident of the Dog in the Night-Time) on aiheeltaan ehdottomasti kiehtovin: 15-vuotias poika, joka näkee maailman hieman eri tavalla kuin muut eikä aivan käsitä tunteita, kohtaa ympäröivän todellisuuden (tai ehkä pikemminkin päinvastoin). Hahmoon on ilmeisesti yhdistetty Asperger ja autismi ja ohjaaja
Otso Kauttokin avasi näytelmää niiden kautta, mutta
lukemani mukaan Haddon haluaisi itse välttää leimojen lyömistä päähenkilöön ja esittää hänet vain yksinkertaisesti erilaisena. Helpottavathan lokerot usein ymmärtämistä, mutta samalla ne rajaavat ikävästi etenkin sellaisia, joiden diagnoosi ei ole kuin suoraan oppikirjasta. Joka tapauksessa näytelmän pitäisi olla kiinnostava, koska se ainakin osittain esittää tapahtumat pojan näkökulmasta ja käyttää häntä kertojana.
Kolmas teos, jonka haluan nostaa esille, on
Friedrich Dürrenmattin klassikkonäytelmä
Vanhan naisen vierailu (Der Besuch der alten Dame). Wieniin on
tulossa näytelmään perustuvan
musikaalin kantaesitys, joten olen viime aikoina tutustunut tarinaan, ja se vaikuttaa ihastuttavan kierolta. Moraalikysymysten käsittely mustalla huumorilla höystettynä yleensä toimii.
Lisäksi TTT:n lavalla nähdään mm. Ruotsiin lähetetyn evakkolapsen tarina, tv-sarjana Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin nähty
Kaikki on kohta hyvin,
Pekka Töpöhäntä -lastenmusikaalin urbaani tulkinta ja aina yhtä karismaattinen
Eila Roine.
2 kommenttia:
Yöllisen koiran merkillinen tapaus kiinnostaa erityisesti meikäläistä. Näin näytelmän Lontoossa viime kesänä ja siellä lavatoteutus vei melkein huomion tarinalta lavan ollessa yksi suuri valokuutio mielenkiintoisine graafisine erikoistehosteineen, jotka hienosti kuvasivat päähenkilön ajoittaista päänsisäistä kaaosta. Olen aika varma, että TTT:ssä joudutaan menemään melko erilaiseen suuntaan lavastuksen kanssa ihan tilojen takia ja tulee olemaan mielenkiintoista nähdä miten sama tarina esitetään täällä. :)
Evitaa en ole vielä koskaan päässyt näkemään, joten odotan sitäkin innolla.
Toivon, että TTT:ssä mennään ihan eri suuntaan, koska kopiointi mutta pienemmillä resursseilla tosiaan harvoin tuottaa hyvää lopputulosta. Minä en aiemmin tuntenut tuota näytelmää kuin siitä, että teatterin katto romahti sen aikana, mutta nyt harmittaa, etten mennyt katsomaan sitä Lontoossa käydessäni. Kuljin kyllä teatterin ohi ja kiinnitin huomiota näytelmän hauskaan nimeen.
Lähetä kommentti