 |
| © Pette Rissanen / ÅST |
En ole aiemmin nähnyt Jesus Christ Superstaria lavalla. Parin filmatisoinnin perusteella se ei ole tehnyt suurta vaikutusta, mutta olen viime aikoina innostunut Tim Ricen ja Andrew Lloyd Webberin varhaisista musikaaleista. ÅST:n produktio osui siis kannaltani hyvään saumaan.
Juha Hemánuksen ohjaus ottaa teoksesta paljon irti, eikä musikaalissa ole pysähtyneitä kohtauksia. Näyttelijät eivät todellakaan pönötä paikoillaan vaan kiipeilevät, pomppivat ja lennähtelevät ympäri lavaa ja hyvä kun eivät katsomoonkin. Jussi Vahvaselkä on tehnyt menevät orkestroinnit, ja esityksessä oli tunnelma katossa. Istumapaikaltani näki hauskasti, miten orkesteria johtanut Vahvaselkä jammaili koskettimiensa ääressä.
Libretisti Tim Rice kirjoittaa omaelämäkerrassaan Oh, What a Circus (1998), että hän halusi musikaalissa tuoda evankeliumien tapahtumiin tavallisen ihmisen näkökulman. Musikaali kysyy Juudaksen suulla sellaisia kysymyksiä, joita Rice itse nuorena pohti: Oliko Jeesus todella Jumalan poika vai vain tavallinen ihminen? Miksi hän päätti astua maan päälle nimenomaan alkeelliseen paimentolaiskulttuuriin? Miksi Jeesus puhui niin arvoituksellisin tavoin?
Musikaali ei anna kysymyksiin vastauksia eikä juuri ota kantaa suuntaan tai toiseen, vaan katsoja saa päättää itse. Minun ei-uskovaisena oli hyvin helppo nähdä Jeesus harhaisena mutta karismaattisena miehenä, joka onnistui kokoamaan ympärilleen joukon paremmasta maailmasta unelmoivia. Samaa tapahtuu edelleen ympäri maailmaa. Toisaalta tapahtumat seuraavat uskollisesti Raamattua eikä musikaali missään vaiheessa kyseenalaista lähdemateriaaliaan muuten kuin yhden, maailman syntisimmän henkilöhahmon suulla. Uskallan siis suositella sitä katsojille vakaumuksesta riippumatta. Aikoinaan JCS kohautti nimenomaan tuomalla esiin Jeesuksen inhimillisen puolen, mutta nykyaikana erilaiset näkökulmat ovat jo peruskauraa eikä ihmisyyden korostaminen välttämättä vähennä jumalallisuutta.
 |
| © Pette Rissanen / ÅST |
Jeesuskin saa silti puheenvuoronsa. Musikaalin Jeesus on ennen kaikkea inhimillinen, vahvasti tunteva mies. Johtajana ja jonkinlaisena julkkiksena hänen on oltava vahva, mutta samalla hän tuntee riittämättömyyttä ja ahdistusta, koska ei mitenkään voi auttaa kaikkia tarvitsevia. Ajoittain hän on kirjaimiellisesti hautautumassa faneihinsa, jotka kaikki tahtovat hänestä jotakin, vaativat jotain ja ajavat usein pohjimmiltaan vain omaa etuaan. Kuka tahtoo parantua, kuka pelastua, kuka tulla itsekin kuuluisaksi. Vain yksinäisinä hetkinään Jeesus päästää esiin kuolemanpelkonsa, rajallisuutensa ja toivottomuutensa, jotka piilevät vahvan messiaan ulkokuoren alla.
Usein minusta tuntuu, että Jeesus on musikaalin mitäänsanomattomin henkilö, josta en oikein saa otetta. Alexander Lycke kuitenkin onnistuu saamaan etäisestä, myyttisestä ja jokseenkin persoonattoman hyvästä hahmosta kiinnostavan ja elävän. Hänen Jeesuksensa ei ärsytä, öh, jeesustelullaan, vaan tuntuu inhimilliseltä ja sympaattiselta.
 |
| © Pette Rissanen / ÅST |
Ohjauksessa tarina on tuotu nykyaikaan. Jeesus seuraajineen muistuttaa talonvaltaajia tai mielenosoittajia, jotka kritisoivat vahvojen ylivaltaa näyttävästi ja ottavat rajusti yhteen mellakkapoliisien kanssa. Jani Uljaksen lavastus muistuttaa hylättyä teollisuuskiinteistöä, ja sen vallanneiden ihmisten puvustus (Tuomas Lampinen) on mustaa nahkaa, resuisia neuleita, verkkosukkahousuja, reikäisiä farkkuja ja kampaamattomia hiuksia. Rouhea tyyli tuo mieleen hipsterit, ja suurin osa porukasta menisikin täydestä HelLooksissa. Erityisesti ihastelin jonkun ensemblelaisen lappuhaalareita. Rekvisiittana on vesipiippuja, Karhu-pulloja ja hyvin viitteellisiä aseita. Ylipapeilla puolestaan on askeettiset mutta tyylikkäät kaavut ja Pilatuksella (hienon överi Waltteri Torikka) mustaa yökerhokimalletta.
 |
| Paras mainoslause hetkeen. |
Pisteet ÅST:lle myös tekstityksestä: se todella on suomenkielinen, olennaisen tiivistävä tekstitys musikaalista! Les Misérablesissa tekstityksenä toimi Jukka Virtasen ja Kristiina Drewsin suomenkielinen libretto, jota katsoja ei ehtinyt lukea ja joka ei muutenkaan välttämättä juuri liittynyt siihen, mitä lavalla lauletaan.
 |
| © Pette Rissanen / ÅST |
Linkkejä:
Produktion kotisivu
Kuvia Facebookissa
2 kommenttia:
Oi, mahtavaa että pidit esityksestä :) Mietinkin joku päivä tässä, että koskahan menet katsomaan esitystä ja saan kuulla mielipiteesi :D
Kävin katsomassa jo viime kuun puolella, mutta bloggaus on ollut vähän jumissa. Nyt kun kuulin, että tämä onkin lopettamassa, piti pistää vähän vauhtia kirjoittamiseen. :-) Oli kyllä hieno. Kaverit olivat kilvan kehuneet proggista, ja yritin pitää omat odotukset aika neutraaleina, etten ihan pettyisi, mutta oli se kyllä ansainnut kehunsa.
Lähetä kommentti