keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Jekyll & Hyde Turkuun

© Saara Salmi / Turun kaupunginteatteri
Frank Wildhornin ja Leslie Bricussen Jekyll & Hyde on yksi suosikkimusikaaleistani, vaikka siinä onkin omat, paikoin hyvin suuret ongelmansa. Se on myös vuosikaudet ollut "tahtoo joskus nähdä" -listani kärjessä, joten olin loikata penkistäni, kun kuulin sen tulevan Turun kaupunginteatteriin. Tämänpäiväisessä lehdistötilaisuudessa paljastettiin työryhmän ja näyttelijöiden nimet.

Ensi-ilta 22.2.2013 Turun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä

Tri Jekyll / hra Hyde - Riku Nieminen
Emma Carew - Jennie Storbacka
Lucy - Anna Victoria Eriksson
Mika Kujala
Riitta Salminen
Jukka Aaltonen
Minna Hämäläinen
Petri Rajala
Severi Saarinen

Ohjaus - Tuomas Parkkinen
Käännös - Tuomas Parkkinen, Jussi Vahvaselkä, Kristina Vahvaselkä
Musiikin sovitus ja johto - Jussi Vahvaselkä
Koreografia - Osku Heiskanen
Lavastus - Teemu Loikas
Puvustus - Pirjo Liiri-Majava
Valaistus - Janne Teivainen
Ääni - Jari Tengström
Naamiointi - Heli Lindholm
11-henkinen orkesteri

Lehdistötilaisuus näytti ja kuulosti hyvältä ja enimmäkseen hälvensi pelkojani musikaalin tiettyjen osa-alueiden suhteen. Minulla on ristiriitainen suhde Frank Wildhornin musikaaleihin. Hän on yhtäältä hyvä säveltäjä, jolla on hienoa draamantajua etenkin kuorokohtauksissa, ja toisaalta hänellä on toivoton taipumus tupata kaikki musikaalinsa täyteen romantiikkaa ja sokerisia balladeita, jotka eivät tuo paljoakaan lisää tarinaan. Lisäksi hänen musikaalinsa ovat tunnettuja melko mitäänsanomattomista lyriikoistaan, vaikka hän on käyttänyt useitakin eri sanoittajia, jotka muualla ovat saaneet aikaan keskimäärin hyvää jälkeä.

Osaksi jo senkin vuoksi minua hieman hirvittää se, että Turussa on säästetty juuri käännöksestä ja laitettu ammattikääntäjän sijaan ohjaaja, kapellimestari ja englantia toisena kielenään puhuva näyttelijä (kapellimestarin vaimo) kääntämään. Diipadaapainen teksti on Jekyll & Hyden suurimpia heikkouksia, eikä epäammattimainen käännös huonosta tekstistä varsinaisesti paranna tilannetta, joten toivon todella, että kääntäneet ovat osanneet asiansa. Jussi Vahvaselän mukaan Kristina Vahvaselkä on tehnyt libreton raakakäännöksen ja avannut kulttuurisidonnaisuuksia ja monimerkityksellisyyksiä, minkä pohjalta Tuomas Parkkinen ja Jussi Vahvaselkä ovat sitten muokanneet varsinaisen käännöksen. Lehdistötilaisuudessa esitetty Once Upon a Dream (suom. Meidän haavemaa) onneksi kuulosti onneksi ihan kelvolliselta, joten esityksessä ei toivon mukaan tarvitse yrittää unohtaa osaavansa suomea. Minua kuitenkin huolestuttaa ajatus siitä, että jonkun mielestä musikaalin teksti on vain esityksen täytettä, jonka ohjaaja ja kapellimestari voivat pyöräyttää muiden töittensä ohella. Suomessa kuitenkin on ihan koulutettuja kääntämisen ammattilaisiakin, joita ei todellakaan mitenkään ylikäytetä musikaaleja käännätettäessä. Eihän ohjaaja tee lavastusta tai valaistustakaan, vaan sitä varten on omat ammattilaisensa.

© Saara Salmi / Turun kaupunginteatteri

Toinen ongelma on ajoittain kovin laahaava käsikirjoitus, joka onkin eri produktioissa elänyt melkoisesti. Wildhorn on onneksi hyvin vapaamielinen musikaaliensa suhteen, joten Turussa ei todennäköisesti tulla näkemään kopiota mistään vaan hyvin omanlaisensa produktio. Jekyll & Hyde on siitä hankala tapaus, että huonolla ohjauksella siitä saa todella tylsän esityksen, ja toisaalta se tarjoaa ohjaajalle valtavasti vapauksia irrotella luovuudella ja antaa palaa. Mitä nyt Tuomas Parkkisen ohjauksia tunnen, hänen pitäisi olla hyvä valinta musikaaliin, ja hänen ajatuksensa musikaalin ja etenkin Jekyllin motiiveista kuulostivat lupaavilta. Parkkinen on lähtenyt käsittelemään musikaalia riippuvuuden, addiktion, syyllisyyden ja itsekkyyden kautta. Hänen näkökulmansa Jekyllin hahmoon ja tämän tiedeprojektiin on se, että ihminen on pohjimmiltaan paha ja elämän tarkoitus on oppia ottamaan muut ihmiset huomioon. Jekyll vapauttaa itsestään tämän perimmäisen pahuuden ja jää koukkuun sen tuomaan tunteeseen kuin peli- tai nettiriippuvainen.

© Saara Salmi / Turun kaupunginteatteri
Broadwayn ja West Endin kriitikot ovat perinteisesti tuhautelleet Wildhornille nenäänsä. Tuotteliaisuudestaan (parhaina vuosina kolmekin eri maailmanensi-iltaa) huolimatta hän ei ole musikaalisäveltäjien hierarkiassa kovin korkealla. Sille on monia hyviäkin syitä, mutta toisaalta hänen teoksensa ovat minusta välillä myös aliarvostettuja. Wildhornin tuotanto on laaja, mutta sen joukossa on monta floppia ja vain muutama todella suosiota saavuttanut musikaali, yksi niistä Jekyll & Hyde (1990) ja toinen Tampereella 2000-luvun alussa nähty Scarlet Pimpernel (1997). Euroopassa hänen musikaalinsa ovat usein menestyneet paremmin ja eurooppalaisilla ohjaajilla tuntuu olevan hyvä ote hänen tarinoihinsa. Nykyisin Wildhorn onkin päätynyt usein tuomaan uudetkin musikaalinsa maailmanensi-iltaan eurooppalaisilla lavoilla kuten sveitsiläisessä St. Gallenin teatterissa, jossa 2009 nähtiin hänen uusi musikaalinsa Monte Criston kreivistä. Etenkin Theater an der Wienin Jekyll & Hyde -produktio (2001–2003) oli suurmenestys, mutta muutoin musikaalia ei ole kovin usein nähty suurimmissa teattereissa, vaan se on yleensä päässyt parhaiten oikeuksiinsa kiertueilla ja kaupunginteattereissa. Musikaalista on myös filmattu elokuvaversio Broadway-produktion pohjalta, mutta tuntemattomasta syystä sen pääosaan valittiin David Hasselhoff, joten ei siitä sen enempää.

Kaikesta nillityksestäni huolimatta Jekyll & Hyde on hieno musikaali ja odotan positiivisella mielenkiinnolla sen näkemistä Turussa. Tarina kuvaa upeasti tri Jekyllin nuorta kunnianhimoa, turhautumista ja hidasta tuhoa samalla kun hän yrittää tasapainoilla normaalin elämänsä ja uransa välillä. Musikaali kertoo paljolti ristiriidasta julkisivun ja todellisuuden välillä, niin yhteiskunnallisella kuin yksittäisen ihmisenkin tasolla. Hyde on viettelevän julma paholainen, joka toisaalta kostaa juuri kaupungin pahimmille kaksinaismoralisteille ja tekee asioita, joista jokainen ihminen joskus pimeimpinä hetkinään haaveilee. Paha saa monessakin mielessä palkkansa musikaalissa, mutta onko väärin, jos paha kostaa pahalle?

© Saara Salmi / Turun kaupunginteatteri
Riku Nieminen on todella kiinnostava valinta vaikeaan kaksoisrooliin, ja odotan innolla etenkin hänen Hydensä näkemistä. Nieminen kutsuttiin rooliin erikseen, mutta muutoin teatteri piti avoimet koe-esiintymiset, joihin osallistui noin 250 hakijaa. Vierailevia näyttelijöitä produktiossa on 16. Parkkinen perusteli Niemisen valintaa hänen muuntautumiskyvyllään ja akrobaattisilla liikkumiskyvyillään, jotka kieltämättä kuulostavat eduilta roolissa. Nieminen ei perhesyistä päässyt lehdistötilaisuuteen, joten en osaa sanoa hänen äänestään mitään, mutta kaipa miehellä jonkinlainen laulutekniikka on, kun Munamiehestäkin selviää menettämättä ääntään. Jekyllin kihlattua Emmaa näyttelevä Jennie Storbacka (tällä hetkellä ÅST:n Hair-produktiossa, jossa lopettaa vuodenvaihteen jälkeen) kuulosti hurmaavalta lehdistötilaisuudessa, ja Anna Victoria Erikssonia on kehuttu kovasti Aladdin-musikaalin Jasminena, joten valinnat vaikuttavat hyvin osuneilta. Toivon hartaasti, että Mika Kujala on nimiroolissa kakkosnäyttelijänä, koska hän oli alkuperäinen veikkaukseni rooliin ja haluaisin kovasti nähdä hänet siinä.

Jään siis mielenkiinnolla odottamaan, mitä tuleman pitää Turussa. Sisäinen viktoriaanisuusfanini ainakin kehrää jo katsoessaan pressikuvia ja asuja.

Linkkejä:
Turun kaupunginteatteri
Musikaalin virallinen kotisivu
Frank Wildhornin kotisivu

9 kommenttia:

Siiri L. kirjoitti...

Eipä voi paljon muuta sanoa, kuin että jännityksellä odottaen! (Ja käännöstä ehkä hitusen kauhulla...)

Talle kirjoitti...

Olin katsomassa sitä HOMO!-jutskaa Kansallisessa ja siinä oli Riku Nieminen myös laulunumerossa.Hyvin hän taitaa kyllä laulamisen,yllättävänkin hyvin!Ja kehonkäyttönsä on todella taidokasta,joten tämä on kyl nähtävä...

Laura kirjoitti...

Siiri: Samma här...

Talle: Okei, hyvä tietää. Erinomaista, jos ääntä kerran lähtee!

Anonyymi kirjoitti...

Saanen hieman korjata blogiasi. David Hasselhof DVD on kuvattu suoraan teatterilla eikä ole suinkaan elokuvaversio. Elokuvaversio on mietintämyssyn alla. Frank Wildhorn on upea säveltäjä. Suomen punainen neijlikka oli varsinainen pohjanoteeraus. On totta ettei Wildhornin musikaalit ole menestynyt viime vuosina. Mutta hän on ainoa kaveri jolla on ollut kolme musikaalia Broadwaylla yhtä aikaa. J&H, Scarlett Pimpernell ja Civil War.Jos haluatte ostaa J&H musikaalista äänitetyn CD:n niin ostakaa J&H concept recording, pääosassa Anthony Warlow. Minulle hän on kyntensä näyttänyt ja olen nauttinut hänen musiikistaan jo 15v ajan. T.Risto, Ylivieska

Laura kirjoitti...

Kiitos kommentista ja korjauksesta, Risto! Hasselhoff ei muistaakseni esittänyt roolia koskaan teatterissa, joten ajattelin filmitallenteen olleen täysin erillinen versio.

Totta, Wildhorn on menestynyt ja yksi minunkin lempisäveltäjistäni. Varsinkin Draculassa on upea musiikki - suosittelen Grazissa vuonna 2008 tehtyä levyä lämpimästi. Wildhornin teokset tuntuvat olevan juuri niitä, joita kriitikot pitävät tympeinä mutta joista yleisö pitää, vaikka se ei valitettavasti aina näy lipunmyynnissä. Tampereen Scarlet Pimperneliä en nähnyt, mutta ihmettelen, ettei mikään teatteri ole myöhemmin tehnyt sitä Suomessa. Wildhornin teokset ovat tarinallisesti usein melko heikkoja ja se on sääli, koska hänen musiikkinsa ansaitsisi parempaa ja pienillä viilauksissa musikaaleista saisi aivan upeita.

J&H:n alkuperäinen konseptilevy on tosiaan hyvä, etenkin juuri Warlow. Samoin pidän vuoden 2006 Resurrection-versiosta, jolla on minun makuuni parhaiten sopivat rockahtavat orkestraatiot.

Ritu kirjoitti...

Hei! Eksyin blogiisi, koska kävin eilen katsomassa Turun Jekyll&Hyde-musikaalin. Aikamoista tykitystä oli, visuaalisesti vaikuttava! Laulajien suhteen melko epätasainen show, mutta ehdottomasti näkemisen arvoinen. Jään seuraamaan kiinostuneena, että kirjotat oman "kritiikkisi". Terv. musikaalien ystävä ja teatterinharrastaja Riikka

Laura kirjoitti...

Hei, Riikka, ja kiitos kommentista! Minulla on parin viikon päähän lippu, joten on hauska kuulla, että esitys on onnistunut. Kuvia ihailinkin jo ja hyvältä tosiaan näyttää. Kirjoitan ehdottomasti sepustuksen näkemästäni. :-)

Anonyymi kirjoitti...

Kävin syksyllä katsomassa ja tästä tuli ehdottomasti lempimusikaalini! Riku Niemisen sulavuus, akrobaattisuus, laulutaito... ovat täydellisiä tähän rooliin. Nyt keväällä olisi tarkoitus mennä uudestaan. Laulunumeroista mieleeni jäivät etenkin Naamio/Facade ja Murha, murha/ Murder, murder. Olenkin näiden upeiden joukkoklhtausten vannoutunut fani.

P.s Ei tullut Mika Kujalasta Jekylliä... :D (Danvers Carev, psykiatrian professori, Emman isä)

T. Siiri

Laura kirjoitti...

Kiitos kommentista, Siiri! Mukava kuulla että pidit. Minunkin piti mennä syksyllä uudelleen katsomaan, mutta se ei sitten onnistunutkaan. Katsotaan jos keväällä ehtisin Turkuun. Joukkokohtaukset ovat ehdottomasti Frank Wildhornin parasta osaamista ja varsinkin Murha on herkullinen kohtaus. :-)