23 elokuuta 2013

Svenska teatern: Djungelboken 2013 ja Mamma Mia 2014

Svenska teatern tuo Mamma Mia! -musikaalin Helsinkiin 27. syyskuuta 2014. Kristina från Duvemålan peruja epäilemättä, mutten valita, musikaali on hauska ja yksi niistä harvoista toimivista jukebox-musikaaleista.

Myös Svenskanin tämän vuoden Djungelboken vaikuttaa erittäin lupaavalta. Kävin syyskauden avajaisissa, jossa esitettiin kaksi kappaletta musikaalista, ja energiaa löytyi kuin pienestä kylästä. Viidakkokirja ei käsittääkseni ole koko perheen musikaali siinä merkityksessä, että se olisi vain lapsille tarkoitettu, vaan mukana on myös aikuisille suunnattua kivaa. Mitä nyt laulunsanoja kuuntelin (ja ymmärsin...), niin niissäkin oli jotain kielellisiä vitsejä mukana. Katsomoon kehdannee siis mennä myös ilman lapsia. ;-)

Ohessa avajaisissa kuvattu video Kaa-käärmeen laulusta. Jo ihan pelkästään tämän  haluan lipun Djungelbokeniin.



15 elokuuta 2013

HKT, syyskauden avaus ja Tohtori Zivago

Bloggaaja on ollut kesälomalla (eli oikeissa töissä) ja yrittänyt pysyä kaukana tietokoneesta. Aivotoimintakaan ei ole oikein riittänyt mihinkään 140-merkkisiä twiittejä pidempään. Nyt olen palannut seuraamaan Les Misin harjoituksia ja valmistelua Tampereen Teatteriin, ja kahden viikon jälkeen ajatustyö alkaa taas luonnistua.

Kävin maanantaina teollisuusvakoilemassa Helsingin kaupunginteatterin kauden avajaisissa, joissa esiteltiin syksyn 2013 ensi-illat. Tavaraa oli suorastaan ähkyksi asti ja kaikkea löytyi, joskin olisin kaivannut vielä enemmän lapsille ja nuorille suunnattuja näytelmiä. Lipunhintojen, opiskelijabudjetin ja matkojen vuoksi en ole pariin vuoteen saanut aikaiseksi käydä HKT:lla, mutta Tohtori Zivagon aion käydä vilkaisemassa. Lavasteita ei vielä ollut valmiina, mutta ohjaaja Hans Berndtsson kertoi teoksesta ja näyttelijät esittivät kolme laulua musikaalista. Zivagon tematiikka kuulosti mielenkiintoiselta: sisäinen taistelu järjen ja sydämen välillä, kärsivä rakkaus, historialliset tapahtumat sisäisten tapahtumien kehyksenä ja kuvaajina, monitasoiset henkilöt ja kaikki harmaan sävyt. Aika näyttää, pitääkö Berndtssonin kuvaus paikkansa, mutta tunnelma kiehtoi minua.

Myös Zivagon musiikki kuulosti kauniin soljuvalta ja herkältä, ja vaikka melodiat eivät juuri jääneet mieleen, niitä kuunteli silti mielellään - varsinkin kun esittäjät osasivat asiansa. Nimiroolia esittävän Tuukka Leppäsen olen bongannut jo aiemminkin Rebeccasta (2008) ja Wickedistä (2010), ja tähän asti näkemästäni päätellen hän on pääroolinsa ansainnut. Jos Rebecca tehtäisiin uudelleen, Kunnian mies -kappaleen perusteella Leppäsestä tulisi varsin varteenotettava Maxim de Winter. Ahdistuneen itsekriittinen tilannekatsaus muistutti Maximin Gott, warum? -kappaletta, ja ylipäätään sain koko teoksesta Rebecca-viboja. Tietynlainen synkkyys, ahdistavuus ja valtavirran ulkopuolisuus tuntuvat yhdistävän teoksia, minkä lisäksi ne toki perustuvat maailmankirjallisuuden klassikoihin.

Biisien perusteella Sami Parkkisen suomennos kuulosti yllättävän hyvältä. Sanoitusten sisältö ei vaikuttanut mitenkään maailmoja mullistavalta neroudelta, mutta lauseet olivat kokonaisia ja ymmärrettäviä, tavujen ja nuottien painotukset vaikuttivat osuvan hyvin yhteen ja tyyli oli kohdallaan. Pidin myös lavalla nähdyistä puvuista: kankaat näyttivät laadukkailta ja värimaailma oli kylmä, mikä lisäsi tunnelman melankoliaa ja talvista vaikutelmaa.

Antti Timonen. Kuva ONiT.
Kahvitilaisuudessa nappasin vielä ohi kulkenutta Antti Timosta nahkatakkisesta hihasta. Tarinan pahista näyttelevä mies oli selvästi innoissaan roolistaan, jossa hän pääsee omien sanojensa mukaan muuttumaan nuoresta idealistista täydeksi psykopaatiksi, joka uppoaa liian syvälle aatteisiinsa. Timonenkin puhui musikaalin slaavilaisesta melankoliasta ja siitä, miten se jossain määrin sopii suomalaiseenkin kansanluonteeseen.

Päätellen siitä, miten monta kertaa Zivagon ohjaajakin toisti sanaa 'kipu', isoimpien teatterien musikaalit eivät tänä syksynä ole stereotyyppistä happy happy joy joy -huttua. Les Mis Tampereella, Prinsessa ja Addams Family Työviksessä, Jekyll & Hyde jatkaa Turussa eikä Rocky Horrorkaan mikään kepeä teos varsinaisesti ole. Draamasta pitävä blogisti approves!

Linkkejä:
Produktion kotisivu

09 kesäkuuta 2013

Very Inspiring Blogger Award!

The lovely Starlene rewarded me with a Very Inspiring Blogger Award. (Check out her blog if you haven't yet, she has a tendency to write everything I mean to say but never get around to writing down.)


The first award I have received! I feel very flattered and want to thank my family and friends for their support. Ahem.

According to the rules I must reveal seven facts about myself. I'm bad at that and I've done so many of that kind of memes that I begin to repeat myself, so I'll copy Starlene and alter this a bit. Hereby I present:

Laura's Seven Most Memorable Moments in Theatre
1. The first musical I ever saw on stage was Tanz der Vampire in Hamburg. We walked to the theatre to buy me a discount ticket, and I wish I could live again the bouncy excitement when I first saw the big banner on the facade of Theater Neue Flora. I ended up in the first row of a 2000-seat theatre. The stage was like a football field, and though I was on seat 9, I was nowhere near the centre. The performance blew out my mind and sealed the devotion that would later define my friendships, studying field and hopefully, one day, my profession.

2. I was attending the press event of the upcoming Chess in Concert in Budapest 2010. I barely knew the musical, but as it was my favourite theatre company in Hungary doing a new production, I had gotten myself a bit familiar with the show and had so far liked it. In no way was I prepared for the bang of emotions that would hit me once the cast and choir started singing, though. There they stood singing the Endgame sequence on an otherwise empty stage, on a sweaty Hungarian summer day, wearing t-shirts and college trousers, with the conductor playing electric piano in front of the stage. I was holding back tears, I who never cried in theatre. You don't need fancy sets and costumes for a musical to work, and I have never realized it more clearly than on that day.

3. The same summer I was watching the Elton John & Tim Rice musical Aida in the open-air theatre on Margitsziget (Margaret Island) in Budapest. There were mosquitoes, the sound system wasn't very good and I'm not an enthusiastic fan of Aida, but there was something very magical in sitting under the clear and starry Hungarian sky, on a green island in the middle of the Danube, with birds chirping in the trees surrounding the theatre and a shirtless Radames with gorgeous abs singing on stage. I have rarely felt happier in my life, in sort of a calm and peaceful way.

4. My friends and I did an epic theatre trip to Vienna to see the 10th Anniversary Concert(s) of Tanz der Vampire in 2007. I can't pick a single most memorable moment in the concerts because they were full of them, but I might mention the Finale. It was loaded with such energy and joy that I've rarely seen anything like that in theatre. Krolock's costume was also one of the most beautiful ones I've seen (no ridiculously tight trousers!).

5. Vampyyrien tanssi, the Finnish production of Tanz der Vampire, as a whole, but especially the derniere. I've seen the standard version so many times that I'm starting to have some issues with Cornelius Baltus's directing, so seeing a whole new take - and a good one - on the story was heavenly. The production was done with such spirit and devotion and it radiated energy. Easily the best musical production I've ever seen in Finland.

6. The Operetta Theatre in Budapest sometimes does special performances for tourists. Thanks to a nice ticket booth lady, I once got into a German-language show of The Merry Widow organized for ~7 busloads of German old people. (Some elderly gentleman sitting next to me smelled of salami and garlic.) The cast had apparently decided to play pranks to each other, because when Hanna Glawari's ship was about to sail out to the sea, from somewhere came a human-sized seal that breakdanced its way across the stage. The cast's faces were worth seeing, though they stayed in character excellently. Danilo (Zsolt Homonnay) "tripped" and hid his face in between Hanna's breasts, apparently to avoid rolling on the floor laughing.

7. Kun kaikki pimenee - eurooppalainen musikaalipurée. In short, two European musical concerts in Finland with cast members of the Finnish Tanz der Vampire plus Géza Egyházi as a bonus feature. TdV, Elisabeth, Chess, Mozart!, Notre-Dame du Paris and other lovely gems that are rarely heard in Finland. For the first time in ages I was full of adrenaline because of a theatrical event and my knees were shaking afterwards. The concerts were nearly perfect, and the single reason I can't name any highlights is that I should list the whole song list. My favourite songs from my favourite musicals performed by a bunch of my favourite musical artists in the world.

I'll forward the award to five lovely ladies:

24 toukokuuta 2013

Kun kaikki pimeni

Yhdistyksemme järjesti viime viikolla Kun kaikki pimenee - eurooppalainen musikaalipurée -konsertin Tampereella ja Seinäjoella. Olen yrittänyt nyt viikon verran räpeltää kasaan tekstiä koko konserttioperaatiosta. Tulokset ovat olleet laihoja, koska aivotoimintani näyttää hyytyneen viimeistään heti Ville Salosen aloittaessa Tampereen konsertin Mozart!-musikaalin kappaleella Ich bin Musik, eikä elpymistä ole näkyvissä. Kyllä, Ville, olet musiikin henkilöitymä ja saat meidän kaikkien rakkauden juuri sellaisena kuin olet.


Kaikki sujui muutenkin mainiosti. Niin lavalla kuin katsomossakin selvästi nautittiin esityksistä. Katsomossa huudettiin seisten bravoa, pyyhittiin liikutuksen kyyneliä ja tuijotettiin esityksiä kuin hypnoosissa. Kuulinpa muutaman naishenkilön (?) myös hengähtävän kaihoisasti herrojemme astuessa näkyviin.

Minun on vaikea nostaa esiin konserttien kohokohtia, koska matalampia kohtia ei oikeastaan ollut. Reaktioista päätellen Géza Egyházin samettinen Music of the Night, Leena Roustin hyytävä Rebecca, Jyri Lahtisen Stars ja Ville Salosen Empty Chairs at Empty Tables olivat kuitenkin ensimmäisen osan erityisiä hittejä. Toinen osa olikin sitten yhtä hittiä: Chess, Draculasta ihana The Mist vielä ihanamman Anne Vihelän esittämänä ja tietenkin Vampyyrien tanssi. Viimeksi mainitusta täytyy erikseen nostaa esille konsertin nimibiisi Kun kaikki pimenee, jonka esittivät Leena Rousti ja Jyri Lahtinen sekä Anne Vihelä ja Géza Egyházi. Jälkimmäinen oli opetellut laulamaan kreivi von Krolockin osan suomeksi, ja etenkin Seinäjoella se sujui niin onnistuneesti, että yleisö oli aivan myyty.

Tampereella yleisö oli aavistuksen monimuotoisempaa kuin Seinäjoella, jossa yleisö koostui etupäässä vampyyrifaneista ja tiesi paremmin etukäteen, mitä oli luvassa. Oli hauskaa nähdä, miten niin teini-ikäiset kuin vanhuksetkin liikuttuivat, nauroivat ja ajoittain suorastaan riehaantuivat esityksistä. Salakuunnellessani katsomossa en kuullut kuin ylistystä, ja kaiken nähneet teatterialan ammattilaisetkin silmin nähden innostuivat näkemästään ja kuulemastaan.

Kiitokset kaikille osallistuneille!

09 toukokuuta 2013

Konsertti: Kun kaikki pimenee – eurooppalainen musikaalipurée

Kun kaikki pimenee – eurooppalainen musikaalipurée 

Tampere ma 13.5.2013 klo 19 | Cumulus Pinjan Olympia-sali | liput NetTicket.fi
Seinäjoki ke 15.5.2013 klo 19 | Hotelli Sorsanpesän Kompassi-sali | liput Tiketti.fi

"Kun kaikki pimenee – eurooppalainen musikaalipurée tarjoilee kattauksen modernin eurooppalaisen musikaalin herkkupaloja, joista osa kuullaan ensimmäistä kertaa Suomessa ja suomeksi. Konsertin tähtinä tuikkivat Jouko Enkelnotko, Jyri Lahtinen, Leena Rousti, Ville Salonen ja Anne Vihelä, heidän vieraanaan loistaa Unkarin produktion vampyyrikreivi Géza Egyházi ja pianossa taituroi Jukka Nykänen. Yön siivillä matkataan jälleen uusiin maailmoihin, joista kertovat kauneimmat sävelmät musikaaleista Chess, Dracula, Elisabeth, Mozart!, Les Misérables, Notre-Dame de Paris, The Phantom of the Opera, Rebecca ja tietenkin Tanz der Vampire."


Niin fanit kuin näyttelijät itsekin jäivät kaipaamaan Seinäjoen Vampyyrien tanssi -produktiota. Konsertit ovat vastaus kaipuuseen ja samalla tilaisuus yleisölle ja näyttelijöille kokea myös harvemmin Suomessa kuultua musikaalimusiikkia. Vierailevana tähtenä nähdään unkarilainen Géza Egyházi, samettiääninen vampyyrikreivi von Krolock, joka teki läpimurtonsa roolissa Budapestissa ja on sittemmin mm. äänestetty Unkarin suosituimmaksi musikaalinäyttelijäksi.

Luvassa on siis herkkuja kaikille musikaalien tai ylipäätään kauniin musiikin ystäville, kun Vampyyrien tanssin tähdet tulkitsevat tuttuja ja tuntemattomampia musikaalikappaleita kaikkialta Euroopasta. Sävellyksiä kuullaan Jim Steinmanilta, Abban Benny Anderssonilta ja Björn Ulvaeukselta, Sylvester Levaylta, Frank Wildhornilta, Andrew Lloyd Webberilta, Claude-Michel Schönbergiltä ja Riccardo Cocciantelta. Järjestäjänä toimii voittoa tavoittelematon yhdistys Eclipsis ry.

Lisätietoa:
Eclipsis.org
eclipsis (at) eclipsis (piste) org

Kirjoittaja kuuluu Eclipsis ry:hyn.