torstai 5. helmikuuta 2015

A Little Night Music Työvikseen

Stephen Sondheim & Hugh Wheeler: Desirée – Pieni yösoitto
Ensi-ilta 3.9.2015 Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä
Ohjaus Miika Muranen

© Kari Sunnari / TTT
Dramatis personae:
Desirée Armfeldt, näyttelijätär – Petra Karjalainen
Fredrik Egerman, lakimies – Veeti Kallio
Anne Egerman, lakimiehen rouva – Anna-Elisa Hannula
Henrik Egerman, lakimiehen poika – Severi Saarinen
Rouva Armfeldt, näyttelijättären äiti – Tuire Salenius
Fredrika Armfeldt, näyttelijättären tytär – Helmi Hollström / Ronja Alatalo
Kreivi Carl-Magnus Malcolm, näyttelijättären rakastaja – Tuukka Huttunen
Kreivitär Charlotta Malcolm, rakastajan rouva – Sari Havas
Petra, Egermanien palvelijatar – Emmi Kaislakari
Frid, rouva Armfeldtin palvelija – Juha-Matti Koskela

Kuoro:
Kristiina Hakovirta
Jari Leppänen
Johanna Kalmari
Anna Pukkila
Inna Tähkänen
Julius Martikainen
Jukka Wennström

Musikaali Desirée – Pieni yösoitto (A Little Night Music) perustuu Ingmar Bergmanin elokuvaan Sommarnattens leende vuodelta 1955. Tarina kertoo keski-ikäisestä, keskiluokkaisesta Fredrik Egermanista, jolla on uusi nuori vaimo, papiksi opiskeleva poika ja kaikki hyvin. Kun Fredrik näkee teatterin lavalla entisen rakastajattarensa Desirée Armfeldtin, vanha suola alkaa janottaa ja hänen on pakko tavata nainen. Soppaan sekoittuvat Desiréen senhetkinen rakastaja kreivi Malcolm, tämän vaimo Charlotta, Egermanien iloluontoinen palvelijatar Petra sekä Armfeldtien maalaiskartano, jonne kaikki kokoontuvat viikonlopuksi. Hienostunutta kohellusta sivusta seuraavat Desiréen äiti ja tytär sekä liuta palvelijoita.

Ryhmäkuva lehdistötilaisuudesta.

Pidän Bergmanin elokuvasta ja sen hilpeän säädyttömästä mutta hienovaraisesta huumorista, ja musikaali on adaptoitu hyvin lavalle. Olen nähnyt A Little Night Musicin melkein peräjälkeen Turun kaupunginteatterissa (siellä nimellä Kesäyön hymyilyä) ja Budapestin Centrál Színházissa vuonna 2011. Turussa oli hauska ohjaus ja kaunis lavastus, joka tavoitti täydellisesti pohjoismaisen kesäyön valon. Kirsi Tarvainen oli hieno Desirée Armfelt. Budapestin proggis taas oli replica Lontoosta ja Broadwaylta ja turhankin tavanomainen ja pikkusiveä Turun iloittelun jälkeen. Unkarin laulajat olivat parempia, mutta ohjaus ei oikein päästänyt heitä irrottelemaan rooleissaan. Tamperelaisilla on kova homma päihittää Turku, mutta näiden inhimillisten resurssien pitäisi kyllä yltää siihen. :-)

Musikaalissa on todella kaunis musiikki ja nautin sen kuuntelusta livenä kunnon orkesterin soittamana, mutta se ei ole sitä sorttia jota osaisin tunnelmoida levyltä kotona. Send in the Clowns ja A Weekend in the Country tosin jäävät päähän soimaan herkästi, ja edellisen moni lienee kuullut vaikkei itse musikaalia tuntisikaan. Stephen Sondheimin tyyli on hienovaraisempi kuin musikaaleissa yleensä, ja musiikista minua enemmän ymmärtävien parissa hänen sävellyksensä ovat hyvinkin arvostettuja. Kapellimestari Eeva Kontu kertoikin, että produktion 11-henkinen orkesteri on koottu mm. Tampereen filharmonian ja konservartorion muusikoista. Konnun mukaan oikeudenomistajat vaativat että muusikot ovat huippuluokkaa, vaikka muuten ylemmiltä tahoilta ei ilmeisesti kovin paljoa ole kytätty työryhmän ratkaisuja. Orkesteri on hyvin klassinen ja rockia ei tässä musikaalissa kuulla, mutta se onkin hyvää vaihtelua TTT:n pariin viime vuoteen.

Veeti Kallio ja Petra Karjalainen

Joku Broadwayn ohjaaja oli kuvannut A Little Night Musicia kermavaahdoksi, jonka sisällä on partaveitsiä. Kontu kuvaili musikaalia sanoilla lennokas, aistikas, herkkä, ilmeikäs ja luomu, ja mielestäni se tiivistää teoksen erinomaisesti. Tarinan taustalla pyörii keitos hilpeästä syntisyydestä, elämänilosta ja rakkaudesta. Teatterin ja työryhmän tavoitteena onkin heidän omien sanojensa mukaan tuoda iloa ja rakkautta pahaan maailmaan ja luoda aikuisten satu, joka ei kuitenkaan ole liian eskapistinen. Samastuttavaa riittää ja ongelmat ovat hyvinkin arkisia. Parilla henkilöllä on akuutti keski-iän kriisi, muutamat taas kärsivät nuoruuden epävarmuudesta, ja kaikki tahtovat tulla rakastetuiksi. Oikeastaan vain lapsi ja vanhus ovat tyytyväisiä elämäänsä

Hugh Wheelerin käsikirjoitus ja Sondheimin laulunsanat ovat kaikessa kauneudessaan täynnä ilahduttavia pikku jippoja, nokkeluuksia ja sanailua. Suomennos on Juice Leskisen joskus muinoin kirjoittama, joskaan Juice ei koskaan päässyt kuulemaan sitä lavalla. Suomennos on hauska ja muistaakseni onnistunut, vaikka Sondheimin kielikikkailun yhdistettynä Sondheimin musiikkiin on täytynyt olla pirullista käännettävää. Kääntäjien fanina minusta on hauska nähdä Juicen nimi kolmantena tekijänä mainosbannerissa, olkoonkin että nimi lienee sijoitettu houkuttelemaan tamperelaisia Juice-intoilijoita katsomoon.

Koreografi Virve Varjos kertoi, että musikaaliin on lisätty fyysistä ilmaisua ja tanssia ja joitakin kohtauksia on lavennettu tanssinumeroiksi. Alkujaan musikaalissa ei ole varsinaisia tanssikohtauksia, joten on kiinnostavaa nähdä, mitä työryhmä saa aikaan. Kuorosta aiotaan tehdä "lihallinen ja hikinen kommentoijaryhmä", mitä odotan suurella mielenkiinnolla. Hannu Lindholmin lavastus ja Tarja Lapintien puvut ovat epookkia, mutteivät orjallisesti. Luvassa pitäisi olla visuaalista kauneutta ja runsautta, ja ainakin lehdistötilaisuudessa nähdyt kaksi pukua lupailivat kaltaiselleni värejä rakastavalle katsojalle herkkuja. Pidän kauneudella kuorrutetuista hyvistä tarinoista, ja vaikka A Little Night Music ei lempimusikaalejani olekaan, se on hauska ja herkkä enkä todellakaan vastusta teatteria joka sen päättää tehdä.

Linkkejä:
Produktion kotisivu 
Broadwayn videotraileri
Budapestin videotraileri

Ei kommentteja: