 |
| © Ari Ijäs |
Laulu: Jouko Enkelnotko (baritoni / kontratenori)
Piano: Silja Kuoppala
Harmonikka: Henna Tahvanainen
Lyömäsoittimet: Saku Anttila
Basso: Joonas Keskinen
Menkää katsomaan Enkelnotko Ensemblea jos suinkin koskaan pääsette. Tampereen lauluilta oli aivan omanlaisensa sekoitus tunnelmia, hahmoja, yllätyksiä ja kauneutta. En oikeastaan keksi mitään, mihin voisin esitystä verrata, sillä konsertinomaisuudestaan huolimatta se laajeni paljon enemmäksikin eikä katsoja koskaan voinut olla aivan varma, mitä seuraavaksi on tulossa. Lavalla nähtiin ja kuultiin tragiikkaa, komiikkaa, tragikomiikkaa, runoutta, ripaus groteskia ja kabareeta, mutta ennen kaikkea lauluja rakkaudesta. Mieleeni muistuu kaikkea Aale Tynnistä ja Kaj Chydeniuksesta lauluun, jonka nimi vaikutti olevan Paskiainen. Minun täytyy erikseen mainita myös kaunein koskaan kuulemani Hijo de la luna -tulkinta, joka tempaisi täysin mukaansa. Muita kohokohtia en aio paljastaa, ne täytyy itse nähdä.
Jouko Enkelnotkon (mm. Vampyyrien tanssi -musikaali, Täti ja minä -näytelmä, Virtuoso, Talent 2012) kasvogalleria tuntui loputtomalta: milloin enkeli, milloin demoni, milloin klovni ja milloin pysäyttävän herkkä, milloin kaikkea tuota yhdessä ja vuorotellen. Mainoksen sanoin: "Jouko on koominen, pölpöttävä diiva, kunnes muistaa taas laulaa". Bändi on loistava ja fanitin rumpalin silinteriä. Huolimatta melko laajasta tunnelmien kirjosta konsertti soljui yhtenäisenä kokonaisuutena eteenpäin ja jätti minut sadunomaisen epätodelliseen mielentilaan, jossa leijun edelleen.
Seuraava lauluilta on Seinäjoella 7. helmikuuta. Menisin, jos Seinäjoki olisi yhtään lähempänä. Mutta menkää te, tiedän että haluatte.
Linkkejä:
Jouko Enkelnotkon kotisivu
Keikkakalenteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti