(Klikkaa kuva suuremmaksi. Vampyyrien tansseista puuttuu jokunen, koska en kehtaa myöntää, kuinka monta kertaa näin sen. Useamman, voin sanoa.)
Näistä Cigányszerelem (suom. Mustalaisrakkautta; säv. Franz Lehár), Anna Liisa, Kristina från Duvemåla, Veriveljet ja Next to Normal olivat minulle aivan uusia tuttavuuksia. Cigányszerelemin juoni oli operettienkin mittapuulla hieman pikaisesti kokoonkyhätyn oloinen, mutta musiikki oli kaunista ja Operettiteatteri osaa puhaltaa eloa operettitoteutuksiinsa. En esimerkiksi ole aivan varma, kuuluuko tähän operettiin yleensä humoristinen Dracula-kuvaelma. Next to Normal oli kokonaisuutena ehkä freesein uusi tuttavuus, näyttämöllepanon ja näyttelijöiden puolesta Kristina taas vienee voiton.
Entä vanhat tutut? Seinäjoen Vampyyrien tanssi asetti suomalaisille musikaaliproduktiolle riman hyvin korkealle. Kansainvälisestikin produktio oli tyrmäävän hyvä, todennäköisesti parasta koskaan näkemääni musiikkiteatteria. Kaikki vain yksinkertaisesti natsasi, ja muutaman vähemmän natsaavan yksityiskohdan unohti äkkiä kaiken sen tekemisen meiningin keskellä. Huippumiehitys, upea visuaalinen toteutus, syvälle pureutuva (pun intended) ja ajatuksia herättävä ohjaus... Lisää tällaista, kiitos.
Budapestin Chess-konserttiproduktio menee samaan tajunnanräjäyttävään sarjaan. Se on mahdollisesti raadollisin tuntemani musikaali, ja PS Produkciónin tuotanto osaltaan todistaa, että musikaalit eivät todellakaan aina ole iloista höttöä. Minun tunteisiini on vaikea vaikuttaa, mutta Sakkin jälkeen tarvitsen yleensä pari annosta belgialaista suklaata ja mahdollisesti vastaanottoajan psykologille. Jokin siinä musikaalissa pistää minut sanattomaksi ja avaa haavoja, joita en tiennyt minulla olevankaan.
Saman tuotantofirman ja osin työryhmänkin vampyyriproduktio, sikäläisittäin Vámpírok bálja, pysyy myös sitkeästi listallani. Produktio on viime aikoina hieman menettänyt sitä jotakin, johon alun perin siinä rakastuin, mutta edelleen se on paras ja tunnelmallisin standardiversio Tanz der Vampiresta. Saksalaisten produktiot ovat liian disneymäisiä makuuni, ja Venäjälläkin menee vain replica Wienin/Budapestin produktiosta. TdV on suosikkimusikaalini, mutta olen pitänyt siihen viime aikoina etäisyyttä enkä todennäköisesti mene katsomaan enää uusia produktioita, ellei niissä ole joku muu ohjaaja kuin standardiversion Cornelius Baltus. Jatkuvat replicat tekevät harvoin hyvää millekään teokselle, ja minä olen nähnyt niitä nyt tarpeeksi.
Arvostelulinkit:
* Vampyyrien tanssi (Tanz der Vampire)
* Sakk (Chess)
* Macskák (Cats)
* Anna Liisa
* Kristina från Duvemåla
* Vámpírok bálja (Tanz der Vampire)
* Elisabeth
* Veriveljet (Blood Brothers)
* Kreivitär Mariza (Gräfin Mariza)
* Next to Normal
Lisäksi pari konserttia, kuten ihastuttava Kaikki musikaalista!.
(Olen jokseenkin maaninen listaaja, luokittelija ja keräilijä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että minulla on hyvässä tallessa ja aikajärjestyksessä kaikkien näkemieni teatteriesitysten liput. Käsiohjelmakokoelmani on hyllyssä aakkosjärjestyksessä. Ylläoleva kuvankaappaus on Excel-taulukosta, johon on listattuna näkemäni musikaalit päivämäärineen ja muine tietoineen.
Olen oikeasti ihan tervejärkinen, satun vain pitämään järjestyksestä.)
6 kommenttia:
Nyt jäi kyllä mietityttämään, että montako kertaa sen Vampyyrihomman näit ;)
Kyllä minäkin tykkään tehdä kaikenlaisia listoja,Excel-taulukoita en sentään mutta kyllä mulla koneella on erinäisiä omia listoja käytössä...Ja just suunnittelin,että jonkinlaiseen järjestykseen pitäisi käsiohjelmat myös laittaa!
Alle 20 kertaa sentään. ;-) Tiedän pari, joilla katsomiskerrat menivät yli kahdenkymmenen. Legenda kertoo, että Wienin alkuperäisproduktion kävi joku fani katsomassa 148 kertaa, mutta musikaali meni siellä pari vuotta, näyttelijät vaihtuivat jonkin verran ja seisomapaikat ovat halpoja.
Minua alkoi joskus harmittaa, kun en enää muistanut, milloin olen minkäkin esityksen nähnyt, joten nappasin lippupinkan viereeni pöydälle ja näpyttelin tiedot taulukoksi. Olen tosin nähnyt puolet vähemmän teatteriesityksiä kuin sinä. :-P
Mulla ei ole lippuja tallella (eikä Tallella) ja ei ole myöskään ylhäällä päivämääriä.Se välillä harmittaa,etten niitä ole laittanut ylös. Mun ennätys on 7 kertaa sama näytelmä/musikaali,kovin vähän siis verrattuna eräisiin. Tiedän pari jotka oli yli 60 kertaa katsomassa esim. Vuonna 85-musikaalia.Ja vampyyritkin pari taisi nähdä yli 50 kertaa,niistä tytöistä luin jostain lehdestäkin.
Jep, linkittelin tänne niitä lehtijuttuja taannoin: http://onenightintheatre.blogspot.fi/2012/03/tanz-der-vampire-finnish-fandom.html
En hyvistä aikeistani huolimatta koskaan saanut aikaiseksi nähdä Vuonna 85 -ilmiötä, mutta se ilmeisesti oli juuri sentyylisiä esityksiä, jotka keräävät hartaita katsojia. Itse olisin katsonut sen lähinnä uteliaisuudesta juuri sitä valtavaa ilmiötä kohtaan, manserock kun on minulle melko etäistä, mutta se nyt jäi.
Ei mitään pahaa siinä, että käy saman esityksen katsomassa useaan kertaan :P Esimerkiksi yksi Twitter tuttavuus on käynyt 'Wicked'in yli 100 kertaa tähän mennessä. Mä olen 11 kerrallani ihan aloitteluvaiheessa!
Mun pitää kyllä tämä Vampyyritanssi jostain bongata kun en ole sitä nähnyt. 'Chess' ja 'Next to Normal' pitäis kans päästä jossain vaiheessa näkemään.
Yli sadan on jo aika hyvin. Tunnen itsekin kyllä ihmisiä, joiden käyntiluvut samassakin produktiossa huitelevat reippaasti yli sadan, puhumattakaan saman musikaalin eri produktioista. Toisaalta halpojen viime hetken lippujen myyntikulttuurikin on maailmalla erilainen kuin Suomessa, ja Wienissäkin olen usein ollut parin euron seisomapaikoilla kun ei ole muutakaan tekemistä sattunut illalla olemaan.
Suosittelen lämpimästi vampyyrejä! Älä tosin katso mitään englanninkielistä, koska Broadwayn surullisenkuuluisa floppi on melkein jo eri teos kuin Euroopassa esitettävä musikaali. Jos ajantajuni ei ihan ole sekaisin, Lontooseen pitäisi olla tulossa jokin Chess-produktio tai kiertue tai jotain, joten toivottavasti pääset näkemään. :-)
Lähetä kommentti