Viikinsaaren operetti- ja musikaaligaala 2014

Tamperelaisen Teatteri Viikinsaaren operetti- ja musikaaligaala tarjoili romantiikkaa ja kepeyttä keskelle elokuista lauantaita. 'Gaala' on kesäteatterissa ehkä vähän liioitteleva sana, mutta homma oli joka tapauksessa hoidettu tyylikkäästi ja esiintyjät olivat pääosin hyviä. Vehreä saari keskellä järveä huolehti hienoista puitteista, ja uusittu teatterikin on varsin pätevä.

Alkupuoliskon operettiosuudesta intoilin ehkäpä vielä enemmän kuin musikaaleista. Mustalaisruhtinattaren ja Iloisen lesken parhaiden lisäksi kuulimme myös esimerkiksi hilpeän pastantekodueton Luxemburgin kreivistä. Mukana ollut toinen musikaalibloggaaja saikin gaalassa varsin kattavan ensivaikutelman operettien maailmasta: rakkaussuruja, kaksimielisyyksiä, väärinymmärryksiä ja seksiä. Lisähihityksiä katsomossa aiheutti ampiainen, joka vaikutti kovin ihastuneelta Ville Salosen hiusvahaan ja laskeutui jossain vaiheessa laulua tenoriparan korvalehdelle istumaan. Anu Hälvä sopi hyvin ei-enää-niin-nuoreksi diivaksi, joka vastaili suomeksi Géza Egyházin saksankielisiin anteeksipyyntöyrityksiin Edvinin ja Sylvan duetossa. Kun koko laulun pohjana on nippu väärinkäsityksiä, kieliero lisäsi hauskan sävyn duettoon. Operettiosuuden lopussa raikui esiintyjäkuusikon yhdessä esittämä Pienet enkelit, jolla on tunnettu taipumus nostattaa tunnelmaa entisestään.

Musikaalikappaleiden valinnat olivat (nekin) vähän mielikuvituksettomia ja yleisöä kosiskelevia, mutta joukkoon mahtui onneksi muutama erikoisempikin kappale esimerkiksi Vampyyrien tanssista. Toisaalta totesin jo aiemminkin, että esimerkiksi Oopperan kummitustakaan kuulee Suomessa todella harvoin hyvin esitettynä, joten en todellakaan valita sen mukanaoloa. (Toivottavasti katsomossa oli joku Kansallisoopperasta kuuntelemassa...) Pakolliset My Fair Ladyt ja Sound of Musicit mahtuivat nekin mukaan ja oli pääosin esitetty vähintään mukiinmenevästi.

Ville Salosen farkku-converse-nahkatakkihabitus West Side Story -osuudessa loksautti leukani auki. Tenorista frakissa oli yhtäkkiä tullut teinipoika, jolta kuka tahansa portsari kysyisi paperit. Jonna Imeläisen kaunis I Dreamed A Dream Les Misérablesista sai lisäväriä, kun kappaleen lopussa viereistä kävelytietä vaelsi ohi joku nykyajan Fantine hiukset surullisesti hapsottaen ja kaljapullo kädessä.

Esiintyjistä herrat tunsin ennestään eivätkä he tuottaneet pettymystä. Ville Salonen on operettien koomikkorooleissa kuin kala järvessä ja saa katsojankin hyvälle tuulelle. Géza Egyházi puolestaan toi lavalle tuulahduksen unkarilaista operettiosaamista, joka tuntuu siellä piilevän usein jo geeneissä. Jos lähellä olisi ollut suo, olisin ollut valmis lyömään vetoa, että hän laulaa vielä jonkun sinne. Pisteitä varsinkin Kreivitär Marizan kännisoolosta!

Emilia Vesalainen oli ihastuttava uusi sopraanotuttavuus, kepeän leikkisä ja säteilevä. Hänen ja Gézan All I Ask of You oli nätti kuin mikä. Jonna Imeläisen voimakas ja hyvin klassinen ääni ei ollut ehkä omimmillaan näin kevyessä ohjelmistossa, mutta varsinkin musikaalit kuulostivat siitä huolimatta hyvältä.

Anu Hälvän äänessä kuuluu ikä etenkin matalammissa ja hiljaisemmissa kohdissa, mutta korkealle ja kovaa päästään kyllä edelleen. Mikko Rasilan onneksi vähäiseksi jäänyt esiintyminen herätti epäuskoista myötähäpeää. Kaksikon juonnot vilisivät virheellistä tietoa, mikä häiritsi melkoisesti, kun faktojen tarkistaminen tuskin olisi suurta vaivaa vaatinut. Hälvä ja Rasila olivat myös ohjanneet ja koostaneet gaalan, ja heidän työpanoksensa parasta antia taisivatkin olla ohjaus, esiintyjävalinnat ja Rasilan koreografiat. Myös alkujaan alkukesän farssia varten tehty lavastus oli suorastaan tyylikäs.

Konserttia säesti rautainen trio Mauri Saarikoski (viulu), Jari Hiekkapelto (piano) ja Veli-Pekka Bister (sello). Etenkin Saarikosken viulu varasti ajoittain huomioni täysin. Hieman ihmettelenkin, että Aamulehden kaikin puolin nyrpeä kriitikko ei maininnut sanallakaan muusikkoja ja keskittyi sen sijaan arvostelemaan mm. konsertin tunnelmaa ja vajavaista dramatisointia, joissa minusta taas ei ollut mitään vikaa. Konsertiksi tämä oli itse asiassa aika paljonkin dramatisoitu.

Katsomo oli yllättävän täynnä varsinkin siihen nähden, että Teatteri Viikinsaaren markkinointi on ollut melko ala-arvoista. Teatterin omilla nettisivuilla ei mainita kuin neljän esiintyjän nimi, tiedot on päivitetty viimeksi joskus viime vuoden puolella ja Aamulehden menoinfossakin oli samat vajavaiset esiintyjätiedot. Facebookissa sentään mainittiin osa muistakin nimistä, eurooppalaisen tähtivieraan nimi tosin harvinaisen väärin kirjoitettuna. Vieraan mainostus oli kaivettu todennäköisesti Googlen kääntäjän avulla joltain fanisivulta, ja senkin tiedoista puolet oli väärin. Muusikkotrio oli huippuluokkaa, mutta heistä ei ole ollut sanaakaan missään, ei edes nimiä. Vielä alkukesästä Laukontorin valotaulu mainosti Mustalaisruhtinatar-operettia, jonka suunnitelmat taidettiin kuopata jo joskus viime syksynä, ja netissä gaalan mainoskuvassakin oli vielä operetin vanhat päivämäärät. Hälvä ja Rasila lupailivat teatterin suunnittelevan jo ensi kesän ohjelmistoa, mutta markkinointi ja tiedotus kannattaisi ehdottomasti hoitaa kuntoon siihen mennessä.